No mutta hei! Aikahan on mennyt kuin siivillä, tuntuu tosi hassulta palata tänne kirjoittelemaan kuulumisia. Toisaalta taas tosi vapauttavalta. Huomaan itsestäni, että aina kun blogiin tulee mieli tulla kirjoittamaan tai kun esim. innostus Instagramin päivittelemisestä kasvaa, on se merkki siitä, että voin hyvin. Tällä hetkellä voin kyllä todella hyvin :)
Helsinki ja eritoten kaikki rakkaat ihmiset lähellä on tehnyt mulle tänne kodin. Kodin ja myös sen "kodin"-tunteen. Tiedättekö, kun jaksaa päivä toisensa jälkeen hymyillä kotikulmilleen, hengittää rauhallisesti kaupungin sykettä, ihmetellä auringon laskiessa viilenevää iltaa. Täällä on hyvä olla, kotona.
Viime juhannuksena löysin rinnalleni
oman rakkaan kultani, tietenkin silloin kun sitä vähiten odotin. Olin viime keväänä varsin rikki (niin kun varmastikin mun viimeisimmästä postauksesta pystyykin aavistamaan) ja aluksi pelkäsinkin, että en pysty hetkeen antamaan toiselle itsestäni mitään, pelkäsin tämän olevan vain hetkellistä. No, vielä kuitenkin herra on vierelläni, piristyksenä ikävempinä päivinä, ilona arjessa, tukena, ystävänä, rakkautena. Me ollaan tosi erilaisia, mutta jollain tapaa taas kauhean samanlaisia. Hän katsoo Yleltä historiallisia dokkareita, mä Aupaireita Australiassa ja Amerikan Unelmavävyä. Hän on kiinnostunut tieteestä, taiteesta ja politiikasta, mä taas muodista sisustuksesta ja hömppäpömpästä. Ei haittaa, me täydennetään toisiamme :) Hyvä ruoka ja rakkaus matkustamiseen on meidän yhteisiä intohimoja.
Au Pairit Australiassa sarja itseasiassa ajoikin mut blogin äärelle pitkästä aikaa. On ihan hullua huomata miten erisama ihminen on sillon
omina aupair-aikoinaan ollut. Ilo, ylpeys ja helpotus on suuri kun älyää, että ehkä sitä kuitenkin on kasvanut ja aikuistunut, viisastunut. Niitä aikoja vieläkin muistelen naurun kyyneleet silmissä, ei sitä sovi kieltäminen! Vaikka rakastankin matkustamista, niin aupair-reissaamiset, vaihdot, harjoittelut yms on nyt nähty. Kovasti haluisin lähitulevaisuudessa työskennellä ulkomailla, kartuttaa itselleni koko sen kokemuksen - tyhjästä rakentaa arjen, juhlan ja aherruksen uuteen ja tuntemattomaan.
Työstä puheen ollen viihdyn vielä hyvin meidän ihanassa hotellissa, joka niittää mainetta ja kunniaa ;) Haasteita on ja paljon ja ne tekeekin mun työstä ihanan palkitsevaa. Esimiesasemassa oleminen tuo tietty omat vastuunsa ja velvoitteensa, mutta ai että se on mua varten. Kyllä mä tossa talven pimeinä iltoina väsyneenä töiden jälkeen usein mietin, että vuorotyö ei ole mua varten, mutta vielä kun on nuori ja jaksaa, niin otan tästä alasta asiakaspinnassa kaiken ilon irti.
Tuleva vuosi on täynnä kaikkea ihanaa ja uutta. Rakkautta täynnä on toukokuu, kun mun rakas ystävä menee Suomenlinnassa naimisiin ja mulla on ilo jo toiseen kertaan tänä vuonna olla kaason roolissa. Toukokuussa reissataan myös Edinburghiin kurkkaamaan, että miltä meidän brändin hotelli siellä näyttää ja että onko linnat pystyssä. Kesäkuu vie mut Berliiniin nauttimaan ystävistä, rakkaasta ja musiikista ja sokerina pohjalla Coldplay kruunaa kaiken. Loppuvuoteen ollaan kovasti suunniteltu taas pidempää reissua johonkin lämpöseen, mutta se on vielä vähän auki. Edellinen vuosi vaihtui Thaimaassa, nyt viimeisin Balilla. Onko teillä jotain vinkkejä noin kuukauden reissukohteeksi? Jenkit on jo nähty, kovasti Etelä-Amerikka kiinnostaisi.. :)
Nyt kuitenkin kotoisasta keväästä nauttien päivä kerrallaan, hymyillen. Ihana olla takaisin, aurinkoisia päiviä ja ajatuksia kaikille! (erityisesti Jossulle ja Karolle ;))
