Elämä antaa, elämä ottaa

Ja taas mennään. Mun elämä näiden tekstien perusteella vaikuttaa varmastikin aika dramaattiselta, kun joka postauksessa aina elämä on täysin kääntänyt suuntansa, heittänyt härän pyllyä tms. Mutta mä kai olen luonteeltani sen verran impulsiivinen ja täysiä tunteilla elävä ihminen, että mulle sattuu ja tapahtuu, vaikka en niin haluiskaan. Toisaalta se jos mikä tekee musta mut - ihanan itseni :)


Aika oli väärä, paikka oli väärä, ihminen oli väärä - who knows. Olin (ja edelleenkin olen) niin täysin varma, että tämä on ja kestää. Tämä (hän) on se mitä haluan ja mitä olen aina halunnut. Aika erotti, kasvatti ja toi takaisin samaa tietä kulkemaan, mutta nyt vain hetkeksi. Mun mielestä tämä hetki olisi saanut kestää loppuun asti.

Mä oon tehnyt virheitä, muut on tehnyt virheitä, mutta silti, tämä tuntuu niistä suurimmalta. 

Vaikka nämä sanat kuulostaakin tosi raskailta, niin don't get me wrong - mulla on kaikki hyvin. Mä olen aivan helvetin surullinen kyllä, mutta en tunne vihaa, katkeruutta, en pettymystä. Tiedättekö mistä tää kaikki johtuu? Siitä, että mun elämä kaikkine vivahteineen on koulinut musta vihdoin vahvan aikuisen, joka on löytänyt tasapainon elämäänsä. Kaikki lapsuuden läpikäydyt surut, nuoruuden kauheudetkin, aikuisiän kasvuprosessit, kaikki. Toinen syy on se, että juuri tämän ihmisen myötä oon löytänyt niin monta vastausta itseäni koskien, ettei tosikaan. En tiedä miten tätä lähtis selittämään, mutta se vaikutus mikä toisella ihmisellä voi sun elämään olla on itseasiassa vähän pelottavaakin.

Mielettömintä on oman "kriisin" keskellä huomata miten upeita ihmisiä sitä on rinnalleen saanut. Kaikki tsemppiviestit, halaukset, iltakävelyt, soittamiset.. Pieniä eleitä, jotka mulle kuitenkin merkitsee niin paljon, hymyyn ja onneen asti. Miksei näitä pieniä asioita osaa arvostaa samalla tapaa ihan arjessakin? Ja älkää käsittäkö väärin, en ole hautautunut vällyjen väliin suklaavuoren kera nyyhkyttämään, musta on vaan huokunut suru ja samalla myös huoli. On upeaa miten ihmiset sen huomaa (vaikka en välttämättä haluiskaan) ja välittää.

Nyt vaan pökköä pesään, aikaa ja tilaa itse kullekin ja ihania kesäpäiviä. Pus!

"Life is unpredictable,

It changes with the seasons,

Even your coldest winter,

Happens for the best reasons,

And though it feels eternal,

Like all you'll ever do is freeze.

I promise spring is coming,

Ang with it, brand new leaves"

Sun is back

MOI! Päälle puoli vuotta siinä meni, mutta nyt voin vihdoin sanoa, että aurinko on takaisin mun elämässä. En oikein tiedä mistä aloittaa.. Elämä on taas heittänyt kärrynpyörää ja kunnolla, mutta tällä kertaa sinne oikeaan suuntaan ja toivottavasti lopullisesti.

Mä kävin viime vuoden lopulla aika pohjalla. Opiskelut, monen työn samaan aikaan uurtaminen, opparin pusertaminen, möykyt ja kumpareet ihmissuhteissa, kaikki turha hässäkkä elämässä sekä ikuinen ikävä perheen ja ystävien luokse Jyväskylästä Helsinkiin sai mut lopulta muserrettua. Talvi oli ja meni - ja aika syvissä vesissä rämmittiinkin. Jouduin olla kuukauden poissa töistä, jotta sain itseni kasaan.

Päätin, että samanlaista aikaa en enää halua kokea, vihasin itseäni alakuloisena, kiireisenä, kiukkuisena ja jatkuvasti väsyneenä. Nappasin itseäni niskasta kiinni ja käänsin kelkan. Opin kantapään kautta miten pienet suuret asiat vaikuttavat elämässä kaikkeen - aurinko, hymy, nauraminen, hyvä ruoka, välittäminen, kaikki.

Sain uuden mielettömän työmahdollisuuden Helsingistä, löysin maailman suloisimman ja viihtyisimmän kämpän itselleni, pääsin takaisin KOTIIN. Mulla on 10kilometrin säteellä mun tärkeimmät ystävät ja perhe myös lähellä. Viime viikolla myös mulle niin kovin rakas ihminen saapui Suomeen ja toi sen suurimman auringonpaisteen mun elämään. Tällä hetkellä mä olen kovin onnellinen.

Kliseistä tai ei, mutta mä uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Just nyt tiedän, että lähivuosien piti mennä juuri näin. Kaikilla pienillä sattumuksilla, pettymyksillä, nauruilla ja kyyneleillä on ollut mulle opettava tarina, niin myös jokaisella ihmisellä mun elämässä. Voikaa hyvin ja iloitkaa kaikesta pienestä ja ihanasta - kerran me vaan eletään!