Glad påsk!

Munarikasta pääsiäistä kaikille mun ihanille tipuille ja noidille! 

Tämä pikkupiraatti suuntaa nyt naapuriin naamiaisiin ;)

(joojoo, tiedän, mutkun mä tykkään webbikamerasta niin paljon ;D)

I would call it love

Onneks murun yökkärit vähän helpottaa tätä yksinäistä oloa.. Huomenna keskustaan asioille mennessäni aijon pitää noi jalassa, ikävä on nimittäin jo NIIN SUURI!

(Oon pahoillani, että oon nyt 2 viikkoa putkeen lässyttänyt kuinka rakkaus sitä, ikävä tota ja muru tätä :D Ja oon pahoillani myös siitä, että se linja tulee nyt lähiaikoina jatkumaan, sillä meillä on ihan kohta vuosipäivä!! mmmmm ♥ Be happy for me!)

ROFL!

I'm sooo bored!

Kuinka voi ihminen olla näin hukassa ilman toista? Huhhuh, tää fiilis ei todellakaan ole kiva. Mä tuun kotiin töistä/koulusta, meen suoraan nukkumaan oli kello mitä oli. Sitten nousen ehkä siinä puolen yön aikoihin ja pyörin ympyrää ja mietin, että mitäs sitä nyt sitten pitäis tehdä. Syön kaikkea paskaa vaan sen takia, et ois jotain tekemistä. Salillakin oon ollut ihan sekasin, lähin yks päivä KESKEN combatin pois, kun ahdisti niin paljon :D Tää 2 viikon erossa olo nähtävästikin ottaa aika koville, niin henkisesti kuin myös fyysisesti. Miten tuun ikinä selviimään kesästä, kun tarkoitus olis periaatteessa asua eri paikkakunnilla?! Pieniä elämänmuutossuunnitelmia mielessä on monia lähinnä kesää ajatellen, mutta vielä ei mitään mullistavaa ole tapahtunut.

Tässä teille hieman kuvitusta siitä miten mun yksinolo sen nukkumisen ja syömisen ja pyörimisen rinnalla sujuu:

On se kivaa pukea lenkkeilykamat päälle vain älytäkseen, että äh, ei huvita yksin lähteä :D Yhtenä päivänä onnistuin raahaamaan itseni lenkkipolulle sillä ehdolla, että Saara pölisi mulle koko matkan ajan puhelimessa.. huooh..

No sitten yksi ilta innoistuin mun vaatekomeron sisällöstä ja päästin sisäisen teinini valloilleen! Sitten alkoi tietty surettamaan se, että ei ollu yleisöä mun muotinäytökselle - normaalisti siis rakastan keikkaroida Jompsulle kaiken maailman vaateyhdistelmissä, senkin mielestä varmasti eeeeerittäin mielenkiintoista ajanvietettä, NOT.

Eilen yritin piristää itseäni ostamalla pirtsakan ja ihanan keväisen huivin, mutta sitten tapahtui taas jotain ja angsti iski :D Eikö kuulostakin aika säälittävältä tää mun yksinoleskelu? Vähän ehkä värikynää on käytössä, mutta ei tää kiva ole ja vaatii ehdottomasti totuttelua ja harjoittelua - en mä aina ikuisesti 24/7 voi Jompsun kainalossa piileskellä!!

Tää mun uusi herkkunamnam kyllä ihan oikeesti sai hymyn huulille, oli nimittäin aivan suussasulavaa! Avokadoa, majoneesia ja katkarapuja, vóila, namupala on valmis hotkittavaksi!

Mutta tiedättekös, aika maailmanmullistava tunne, kun huomaa, ettei mikään ole samanlaista, kun toinen on poissa. Ja se ikävä mikä on iskenyt, on ihan hirveä. En halua, että mun poikaystävä koskaan lähtee pois!!

Onko siellä yhtä yksinäisiä susia liikenteessä?
Sanokaa nyt ees joku, että tiedätte miltä musta tuntuu :(

I told you

Jansku, kuinka viisasta on vielä varttia yli kolme repästä karaokessa Meiju Suvaksen Pure Mua "upeiden" koreografioiden saattelemana tai hyppiä ja roikkua tanssitangossa aiheuttaen itselleen pään kokoisen mustelman pohkeeseen? Varsinkin kun herätys on klo 8.00, koska ysiltä pitää olla fysioterapeutilla ja lääkärillä? :D

I TOLD YOU!


Nyt nimittäin pikkasen väsyttää..

Minä, minä, minä!!

Meillä on ollut työpaikan kautta nyt muutaman kerran vuorovaikutusvalmennuksia, joista ainakin mä itse olen saanut ihan mielettömästi irti. Koulutuksissa pohditaan muita ja itseään, millasia me ollaan. Meidän työporukan ilmapiiri on välittömän avoin ja innostava, josta on tosi paljon potkua tän tyylisissä valmennuksissa.

Kun valmennuksien kautta on joutunu miettimään sitä omaa syvintä sisimpäänsä, omaa käyttäytymistä ja sitä, että miten ja millasena muut mut näkee, niin ajattelin itsestäni lörpötellä vähän teillekin :)

Mä oon älyttömän energinen, iloinen ja pirteä persoona - samat piirteet on työkaveritkin musta pistänyt merkille. En ota itseäni turhan vakavasti enkä liikaa asioista murehdi. Omasta mielestäni oon vähän höhlä, työkavereiden mielestä mun tulis oppia välillä rauhoittumaan. Ite tunnistan itsestäni aikamoisen kärsimättömyyden ja jos asiat ei tapahdu nyt, just, tässä, näin ja heti, kun mä niin haluan, niin jo on piru irti! :D Oon toimelias, innostunut ja aikaansaava, eikä motivaatiota puutu tältä likalta.

Ollaan tehty koulutuksissa sellasta itsensä tutkiskelu -testiä, jonka tulokset saatiin tänään kotiin vietäviksi. Testin mukaan mä oon johtajatyyppiä, joka tarvitsee ihmisiään ympärilleen. Mä laitan itseni tosi koville ja testi kertookin, että välillä jopa liian koville - uupumisalttius oli nimittäin vahvasti esillä mun testissä. Allekirjoitan kyllä. Kun mä jotain teen, mä teen sen täysillä! Täytyis vaan oppia olemaan itselleen armollinen ja haalia omaa aikaa omalle hyvinvoinnilleen :)

Mulle tärkeitä asioita elämässä on rakkaus, lähimmäiset, oma koti, liikunta ja elämästä nauttiminen. Oon ällöttävä romantikko ja noista edellämainituista ehdottomasti ykköseksi nousee rakkaus. (Tulipa muuten ihan HIRMUIKÄVÄ Jompsua..)

Mitäs muuta :) Oon mielestäni hieman turhamainen, välillä liian rauhaton ja ärsyttävä tennispallo, joka mennä pomppii paikasta toiseen. Mut kyllä mä sanon, että pitkä matka ollaan tähän päivään asti kuljettu, en edes ite kestäis Jannina 16 veetä! :D (Säälin mun lukion opettajia, nöyrät anteeksipyyntöni).

Mua kiinnostais tietää, että osuuko mun kuvaus itestäni ollenkaan yksiin teidän musta muodostuneen mielikuvan kanssa? Olispa hauska tietää, et miten sitä on onnistunut itseään tän blogin kautta esille tuomaan :) kertokaa ihmeessä! 

We like flowers !

Muhun on iskenyt joku ihan kauhee shoppailukärpänen, kokoajan oon kortteja vinguttelemassa ja vaatteita kuolailemassa! YSCH med mej. Tällä hetkellä superkuolaamista ja sydämentykytystä aiheuttaa kukalliset maalaisromanttiset hörsöliinit, ahh ♥

Näissä mekoissa mieeeluuusti viilettelisin pitkin Jyväskylän katuja kesän koittaessa :) Kaikki mekot Nelly.comista, hinnat ei siis taivaita hivo!

Ja heti kun mun kesämasu näyttää samanlaiselta kun vika kuva, niin LUPAAN kulkea koko kesän samanlaisessa korsettitopissa napa vilkkuen ja pylly keikkuen (never gonna happen, joten voin ihan surutta tehdä höpöjä lupauksia ;)) Kuvat Asos.com

Iskeekö kukat muihin? Vähän tanttamaista kuulemma poikaystävän mielestä, mutta eihän sillä oo näihin asioihin sanaa eikä arpaa ;) JA AINIIN! Nyt muru sitten lähti lomallensa Ranskaa ja Italiaa kiertelemään, 10pv on pitkä aika ja ikävä suuri kyllä iskee varmasti jo huomenna.. Joten varautukaa siihen, että puran kaiken tylsyyteni ja yksinäisyyteni tänne blogin puolelle :D

Idols-huumaa

Meillä ei oo telkkaria, tai siis toimivaa digiboxia ja muutenkin toi töllö tossa möllöttää ihan turhana, mutta pakko myöntää, että Idols on kurkittava katsomosta. (Ja tietty ne hollywood-rouvaset!!) Sehän on täysfakta, että esim. viime vuosien finalisteihin verrattuna ei taso oo mikään superhyvä ja American Idolssiin ei voi MILLÄÄN verrata, ei, mutta tän illan lähetyksessä oli pari mun mieleen maistuvaa esitystä :)

Kuva KSML

Mulla tipahti poskelle kyynel, kun Henna-Riikka esitti Romanssi-biisin. En tiedä mikä siinä sen esiintymisessä ja laulussa mua kiehtoo ja vaikka sen laulaminen ei oo puhdasta, niin musta se on HYVÄ, koskettava, aito ja herkkä esiintyjä ja laulaja!

Toinen ihan loistava vetäjä on Ali, erittäin lahjakas musiikillisesti, ehkä vaan vähän liian tylsimys. Tän illan Lentäjän Poika osui niin nappiin, siinä korostui ihan mielettömästi Alin taito.

Ilpolle en lämpee, mun makuun turhan leso (:D), Martti on liian kokenut konkari, Stiinaa en pysty kattomaan, kun se aina vääntelehtii ja ilmehtii niin eriskummalliseti ja Lotta oli söpö, mutta laulutaito ei ehkä ihan vakuuttanut.

Vad tycker ni? Vem är den bästa? Vem ska vinna? ;)

Janninan Idols-studio kuittaa!

Maria Montazami

Mä olen rakastunut. Maria Montazamiin. Ja Svenskojen Hollywoodfruareihin! Istuin eilein kolme tuntia koneella naureskellen, hymyillen ja ihastellen googletellen kaikkia hauskoja videoita mm. Maria Montazamista. Miten joku voikaan olla niin aito ja hyväntahtoinen?! Rouva on niin hömppä, mutta silti niin symppis, awwww. Kattokaa nyt näitä videoita ja eritoten Mariaa, ette voi olla erimieltä mun kanssa!

 
Ett, två, tre.. fyra. Hahahah, ihan oikeesti! Koko perhe vaikuttaa niin ihanan aidoilta ja iloisilta :D

Ja arvatkaas mitä.. Sherlock Holmes ollut vauhdissa, nimittäin pitkän googlettelu-urakan jälkeen mulle selvis, että Montazamit asuu ihan meidän jenkkikodin naapurissa ja, että Marian lempparivaatekauppa on noin 300m meidän kodista (meidän kodista, niin mitä jannina? :D).
HALUAN JENKKEIHIN! NYT! HETI!

Nyt on taas into blogin suhteen kova, ja väsäsinkin pienen vaatekollaasin Maria Montazamin innoittamana ;) Vaatekollaasi on ihan suoraan kuin mun unelmavaatekaapista, ihana tyyli Marialla! Mun on pakko hommata toi sininen röyhelömekko vaaleanpunaisena.. Ja toi koru, ahh!

Kuvat lainattu Hempalta

Nyt voisin paneutua mun ostoskasseihin, kävin nimittäin äsken vähän tylsyyttäni Jyväskylän vilskeessä tuhlailemassa. Lupaan esitellä mun vaatekaapin sisältöä HETI, kun mun ei tartte piilotella poikaystävältä kaikkia uusia vaatteita - se ei ehkä ihan ymmärrä tätä mun shoppaustarvetta.. :D

Illalla muuten bileet luvassa kouluporukan kanssa, vaikuttaa hyyyyvin lupaavalta :) Pitäkää hauska ja menevä viikonloppu ja jos tylsyys yllättää, niin ei kun Svenska Hollywoodfruuareita töllöttämään!

Come dine with me ♥

Synttäriviikonloppunahan suuntasin Helsinkiin kaikkien sukulaisten ja kavereiden ruokittavaks ja viikonlopulta on pakko nostaa yksi ateria ylitse muiden esille :) En tiedä ketkä teistä muistaa, kun tasan vuosi sitten mun ystävä Saara teki mulle ihan mielettömän maittavan aterian synttärilahjaks.. No, päätettiin neiti kokkihullun kanssa, että tästä tulee meidän ihkaoma perinne, jota tullaan haalimaan ja vaalimaan vaikka kynsin ja hampain! Tänä vuonna menyy näytti seuraavanlaiselta:

ALKURUOKA

Tomaatti-basilika keittoa mascarpone-juustolla

Valkosipuliset krutongit

PÄÄRUOKA

Tuorejuustolla täytetty broilerinrintafilee pekoniin käärittynä

Rosmariiniperunat

Feta-tomaatti-rucola-salaatti

JÄLKIRUOKA

New York -juustokakkua mansikkamelballa

Mielettömästi naurua, hymyä ja iloa :)

Minä tykkään :) On ihanaa huomata, että vaikka välimatkaa kilometreissä katsottuna on tässä vuoden sisään kertynyt mun ja mun ihanien ystävien välille, niin ei nämä ystävyyssuhteet miksikään muutu. Samat on jutut, samat on ystävät. Ja sekin on niin hyvä fiilis, kun voi vaan istuskella viinilasin ääressä ja jutella, ei oo kiire mihinkään eikä mikään tarve lähteä rilluttelemaan "hauskaa pitääkseen". Oh, musta on tullut jo vanha, kun ei enää rimpsuttelu oo ensisijaista hauskanpitoa!! 

Yök, kuulostaa jo aika lällyltä menolta :D Onneks tähän on kohta tulossa muutos, kun Jompsu lähtee poikien reissuille Ranskaan, niin minäkin pidän ihan omat reissuni täällä!! Niitä odotellessa ;)

Viikonloppu hulinaa täynnä!

Viikonloppuna mun pienen pieni pikkusisko (note to self: Jannina usko jo, että se täyttää kohta 18v, eikä ole enää se ruttunen pikkumimmi, jolta voi huijata kaikki karkit!) tuli kyläilemään meidän tykö tänne Jyväskylään, mikä oli enemmän kun odotettua! Mä taistelin viime viikon angiinan kourissa ja hieman pelottikin, että tuleeko meidän viikonlopun riennoista mitään, kun vielä perjantaina Nepsua bussiasemalta hakiessa oli olo hitusen heikko. No mutta sehän ei menoa estänyt ;)

Perjantai meni aika pitkälti hyvän ruuan, juoman ja seuran parissa. Ummet ja lammet tuli höpöteltyä ja innostuttiin hieman mun vaatekomeroa tonkimaan, jonka seurauksena parit söpöilykuvat:

(Sori Neela, tää oli ihan pakko laittaa tunnelmaa nostattamaan!!)

Lauantaina huristettiin tuhatta sataa läpi miljoonien kauppojen mun harjoittelun, Mörköoopperan, viimeisiin näytöksiin - hieman haikein mielin tietty. Meillä oli lauantaina vielä kaksi näytöstä ja ensimmäinen niistä oli täyskatastrofi :D Yks esiintyjistä oli päättänyt, että häntä ei nyt huvita lavalla esiintyjiä ja että muiden jaloissa loikoilu ja kuperkeikkojen teko kesken herkän biisin on paljon kivempia juttuja. Näinnikkäästi! Toinen ja viimeinen esitys meni aivan nappiin, tuntui niin ihanalta, kun kaikki esiintyjätkin oli supertyytyväisiä omiin suorituksiinsa :) Kirjottelen Möröstä vielä tarkemmin kuvien kera, nyt on käynnissä virallinen Mörköloma, joten siitä pulinat nyt sikseen!

Lauantai-iltana saatiin jostain päähämme mennä ihastelemaan GLAMOUR-Johanna-Jolene-Tukiaista meidän lähiräkälään, Kuokkalan Birraan. Ja niin me sitten tehtiinkin, monien kommelluksien ja käsien vapinoiden jälkeen kylläkin! 

Keikasta jäin täysin sanattomaksi. Vaikka paljoa ei nähnyt, niin oli se silti aika kamalaa kuunnella.. En tiedä olisinko selvinnyt hengissä, jos olisin nähnyt kaikki ne lattialla pyöriskelyt Julia-siskon kanssa tai ne hylly-pyllyjen läpsimiset..

Keikan jälkeen räkälä tyhjeni aika näppärästi, paikalle jäi muutama hassu vakiojuoppo, mutta kerran kun sinne asti oltiin päästy, niin päätettiin jatkaa menoa, pistää jalalla koreasti ja hoilottaa karaokea. Ja meillä oli niiiin hauskaa, odotan sitä päivää into piukeana kun voin mun pikkusiskon kanssa mennä baariin ilman pientä jännitystä ;)

Viikonloppu oli ihan huippu, tulkaa kaikki muutkin kaverit viihdyttämään mua tänne Jykylään! Mutta mä jatkan nyt riitelyä ton "komeamman puoliskon" kanssa, tällä kertaa riidan aiheena kulttuuri vs. liikunta, tästä tulee mielenkiintoista..

Ps. Neela pisti pystyyn oman blogin, ihana pikkuinen!